Ketut

Asutuskeskuksissa on aina hiiriä, myyriä ja rottia, jotka ovat mieluista ravintoa pienpedoille. Viimeisten vuosikymmenien kaupunkien suuret kissapopulaatiot ovat kadonneet ja niiden tilalle ovat saapuneet ketut. Citykettuja on Turussakin aivan keskustaa myöden, koska ravintoa ja suojapaikkoja on runsaasti. Urheilupuistosta lähti maailmalle ensimmäinen kettupoikue jo vuosituhannen vaihteessa, mutta eniten citykettuja esiintyy kaupungin laitamilla. Ketunpennut tulevat esille pesistään parikuisina kesä-heinäkuussa ja syksyllä ne alkavat etsiä omaa reviiriään.

Nuoret ketut suhtautuvat ympäristöönsä uteliaasti ja luottavaisesti. Jotkut yksilöt jopa hakeutuvat ihmisten läheisyyteen grilliruokien hajun perässä. Ketusta ei juuri ole vaaraa ihmisille eikä kotieläimille kaupungeissa. Ahdistettuna kettu toki saattaa purra kipeästi ja harmillista on sekin, että kettunuorukaiset mielellään kuljettelevat pihoista löytämiään tavaroita. Ketuilla esiintyy ajoittain syyhypunkkia eli kapia. Kapi on lääkkeillä hoidettava sairaus lemmikillä, mutta sairas kettu menehtyy, ellei saa hoitoa. Citykettua ei uhkaa maalaisserkun tavoin metsästäjät eivätkä isommat petoeläimet. Suurin uhka ketulle kaupungissa on liikenne.

Hoitoon päätyy vuosittain useita orvoiksi jääneitä ketunpentuja. Jos pennut vikisevät pesän ulkopuolella, eikä emoa näy 12 tuntiin, on tilanteeseen puututtava. Ihmisen hoivissa ketunpennut ovat, kunnes ne pärjäävät omillaan. Silloin ne vapautetaan luontoon sopivaan ympäristöön, jossa on niille tarjolla ravintoa ja sopivia pesäpaikkoja.